Joka tuulta tarkkaa, ei kylvä; ja joka pilviä pälyy, ei leikkaa. Saarnaaja.11:4 |
|
|
|
Ja
hän sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies
kylvää siemenen maahan; |
|
Kaksi
kylväjävertausta |
|
Peltokuva
vieressä on |
|
1.Kylväjävertaus Hän sanoi: "Mies lähti kylvämään. Ja kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät. Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti, mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta. Osa taas putosi ohdakkeisiin, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan. Mutta osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää. Jolla on korvat, se kuulkoon!" "Kuulkaa siis, mitä vertaus kylväjästä tarkoittaa. Aina kun joku kuulee sanoman valtakunnasta eikä ymmärrä sitä, tulee Paholainen ja sieppaa pois sen, mikä hänen sydämeensä on kylvetty. Tätä tarkoittaa tien oheen kylvetty siemen. Kylvö kallioiseen paikkaan kuvaa sitä, joka sanoman kuullessaan heti ottaa sen iloiten vastaan mutta joka kestää vain hetken, koska häneltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, hän luopuu kohta. Kylvö ohdakkeisiin tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan mutta jossa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sen. Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen. Nämä ihmiset tuottavat satoa: kuka sata, kuka kuusikymmentä, kuka kolmekymmentä jyvää." |
|
2.Kylväjävertaus
- vehnä ja luste eli rikkavilja Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois. Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin. Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?' Hän
sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt.' Niin palvelijat sanoivat
hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?'
Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi
sen mukana nisuakin. Antakaa molempain kasvaa yhdessä
elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon
leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin
poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'"
Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon. |
|
Aapeli Saarisalo;Raamatun sanakirja - Luste (huimaluste, kr. zizania, lat. Lolium temulentum) kylvettiin vehnän joukkoon, «Matt. 13:25» ss. L. on heinäkasvi, jonka korsi kasvaa n. 45 cm:n ja tähkä 10-15 cm:n mittaiseksi. Ennen kuin tähkä on puhjennut, se on niin vehnän näköinen, ettei niitä voi erottaa toisistaan. L:n jyvien sanotaan vaikuttavan puuduttavasti. Saattoi tapahtua, että pahansuovat henkilöt vihassa tai koston tarkoituksella kylvivät l:ta toisen peltoon. Tällaiset tapaukset lienevät olleet melko tavallisia, sillä roomalaisten lainsäädännössä oli niitä käsitteleviä kohtia. Oli tapana nyhtää l. pois sitten kun tähkä oli tullut esiin, mutta kun kylväminen oli suoritettu järjestelmällisesti, niin kuin kysymyksessä olevassa vertauksessa, «Matt. 13:24» ss., niin tämä oli mahdotonta. Vaara oli suuri, että l:ta koottaessa nyhdettiin mukana nisuakin, jae «Matt. 13:29». |
|
...pane
leipään puolet petäjäistä sanoi
Saarijärven Paavo vaimolleen nälkävuosina...ja
hengissä säilyttiin. Kaikki
maailman ihmiset elävät ,Raamatun mukaan,kukin
Jumalalta lahjaksi saamaansa elämää; |
|
Saarijärven Paavo
Saarijärven salomailla asui tilallansa hallaisella Paavo, perkas,hoiti ahkerasti maataan;mutta Jumalalta kasvun toivoi. Vaimoineen ja lapsineen hän siinä niukkaa leipäänsä söi hiess`otsan. Ojat kaivoi,kynti,touon kylvi.
Saapui kevät,nietos suli mailta,myötänsä vei puolet orahista. Suvi saapui,raekuuro kulki;kaatoi maahan puolet tähkäpäistä. Saapui syksy,kaikki ryösti halla.
Tukkaa riistäin Paavon vaimo lausui:"Paavo parka,kovan onnen lapsi, sauvaan tartu,Herra meidät hylkäs; miero raskas,raskahampi nälkä." Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui:koettaa,mut eipä hylkää Herra. Pane leipään puolet petäjäistä,kaksin verroin minä ojaa kaivan, mutta Jumalalta kasvun toivon."
Pantiin leipään puolet petäjäistä.Kaksin verroin ojaa kaivoi Paavo, lampaat myi ja siement osti,kylvi. Saapui kevät,nietos suli mailta,mut ei orahia vesi vienyt. Suvi saapui,raekuuro kulki,kaatoi maahan puolet tähkäpäistä. Saapui syksy, kaiken ryösti halla.
Rintoihinsa lyöden vaimo lausui"Paavo parka,kovan onnen lapsi, kuollaan pois,jo Herra meidät hylkäs:raskas kuolo,elo raskahampi." Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui"Koettaa,mut eipä hylkää Herra. Pane toinen verta petäjäistä,ojat kahta suuremmat ma kaivan, mutta Jumalalta kasvun toivon."
Pantiin toinen verta petäjäistä.Kahta suuremmat loi ojat Paavo. Karjan myi ja siement `osti, kylvi. Saapui kevät,nietos suli mailta,mutt`ei orahia vesi vienyt. Suvi saapui,raekuuro kulki,mutt`ei kaatunutkaan kaunis olki. Saapui syksy,halla kultaviljan koskematta korjaajalle säästi.
Silloin Paavo polvistuen lausui:"Koettaa,mut eipä hylkää Herran". Mutta miehellensä virkkoi vaimo: "Paavo,Paavo,riemull`ota sirppi;nytpä meillä alkaa ilon päivät, syrjähän nyt petäjäinen silkko,rukihisen nyt ma leivän leivon." Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui:"Vaimo vaimo,sit ei kuri kaada, veljeään ken hädässä ei hylkää. Pane leipään puolet petäjäistä,veihän naapurimme touon halla.
L.J.Runeberg
|